keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Isoja asioita, pieniä ihmisiä

Maailman tila huolettaa. Isosti ja pienesti. Tuntuu, että jotain isoa ja mullistavaa on tapahtumassa. Se jännittää. Miten kaikki sitten toimii? Toisaalta jotain isoa ja mullistavaa pitäisi tapahtua, sillä menneen tavoittelu tuntuu pelottavan toimimattomalta idealta.

Kaiken tämän keskellä odotan kuumeisesti päivän lehteä, uutisia, Pressiklubia ja Politiikkaradiota. Saan tästä varmasti samankaltaista jännitystä kuin osa ihmisistä jääkiekon MM-turnauksesta.
Haastetta uutisten seuraamiseen tuo innokkaat ja kaikesta kiinnostuneet 4-vuotiaat. Radio on suljettava uutisten ajaksi. Puoli yhdeksän uutisia televisiosta katsoessa, on kaukosäädin pidettävä lähettyvillä vaeltavan lapsosen varalta. Aloin varomaan sanomalehden lukemista julkisesti Helsingin Sanomien julkaistua kuvan hukkukeesta pakolaislapsesta.

Olisin ehkä vähemmän varovainen, jos lapseni eivät olisi niin herkkiksiä. Villeiksi pojiksi, näillä on yllättävän herkät sielut.

Taannoin Bee sain nukkumaan mennessä valtavan itkukohtauksen. Sellaisen, jonka seasta on mahdotonta kertoa miksi itkee. Pitkän rauhoittelun jälkeen selvisi, että syy oli iltasatu. 
Olimme lukeneet Heinähattu, Vilttitossu ja vauva. Luku oli loppunut siihen, että Vilttitossu ja vauva jäivät kahden ulos keskellä yötä.
Oli luettava seuraava luku. 

Olemme kesän aikana käsitelleet paljon kuolemaan. Sitä mitä se on ja miten ja miksi kuollaan. Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen auttoi. "Kun kuolee, pistää silmät kiinni ja sydän lakkaa lyömistä", linjasi Aa eräänä päivänä. Perään tosin kysyi "Onko isomummo kuollut?". Isomummo on 93-vuotias, mutta hengissä. 

En ole vielä valmis keskustelemaan siitä, että joskus lapsiakin kuolee. Olen tähän mennessä kertonut ympäripyöreästi, että jotkut elävät kauemmin ja jotkut lyhyemmän aikaa. Kuolee, kun on elänyt oman aikansa.

En ole valmis keskustelemaan sodasta. Tai siitä, miksi joidenkin on paettava kotoaan. Tai miksi jotkut eivät halua auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. 

Hallitukseen liittyvät uutiset tuntuvat turvallisemmilta. Niistä välillä intoutui keskustelemaan aikuisten kesken lasten kuullen. Jälkikäteen sekin huolettaa. Miltä nämä asiat kuulostavat 4-vuotiaan korvin? 

*

Lapset kuuntelevat Ipanapaa ja minua mietityttää kasvuhormoonit. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti