perjantai 4. syyskuuta 2015

Tarha

Pojat palasivat tällä viikolla tarhaan. Hoitopäiviä on 11 kuukaudessa. Meidän kaikkien kannalta osa-aikahoito on hyvä ratkaisu. Bee on kesäkuusta asti kysynyt lähes päivittäin, joko pääsisi. Aa ei aivan yhtä innoissaan ollut etukäteen, mutta kun ensimmäinen tarhapäivä vihdoin koitti, lähti poika innosta puhkuen kavereita moikkaamaan.

Minä, olkoonkin että sieltä kesäkuusta asti olen tarhan alkua Been kanssa odottanut, en ollut aivan yhtä riemuissaan. Intoni sammutti hoitajan kanssa viime viikolla käyty puhelu.
Viimeevuotisesta henkilökunnasta ryhmässä on jäljellä yksi. Henkilökuntaa on vähennetty. Viime vuonna ryhmässä toimi erityislastentarhaopettaja,  lastentarhanopettaja ja kaksi lastenhoitajaa. Nyt jäljellä oli lastentarhanopettaja, yksi lastenhoitaja ja avustaja. 
Lapsiakin oli siirretty ryhmissä sinne ja tänne. 

Puhelun jälkeen olin raivoissani. Pojat on sijoitettu tuohon tarhaan, jotta heidän mahdollisten erityistarpeet voidaan ottaa huomioon. Pysyvyys on päiväkotiuran alussa nostettu esiin merkittävänä tekijänä. Pysyvyys on taattava näille lapsille, joiden perusturvallisuutta on vauvana horjutettu aivan liikaa. 

Ensimmäinen tarhavuosi oli ihana. Ihana ryhmä, ihanat hoitajat. Pojat olivat innokkaimmat tarhalaiset, joita on tavattu.
Ensimmäisen vuoden jälkeen, lastentarhanopettajan ja kelton suosituksesta, pojat siirrettiin pienryhmään. Ryhmässä olisi enemmän aikuisia, vähemmän lapsia ja osan lapsista ollessa erityistarpeisia, ryhmä pyritään pitämään muuttumattomana, koko lapsen päiväkotiuran. 
Heti syksyn alussa yksi hoitajista jäi pitkälle sairaslomalle. Sijaista ei ollut lupa palkata. Liian vähällä henkilökunnalla ja hyvin haastavan ryhmän kanssa homma ei oikein toiminut. Parissa kuukaudessa raja tuli vastaan ja teimme kirjallisen valituksen. Tein selväksi, jos tilanne ei nopeasti parane, otan lapseni pois tarhassa. Liian usein hain lapseni tarhassa vertavuotavina tai kengänjälki kasvoissa. Aan silmälasit oli korjautettu ties kuinka monta kertaa. 

Tilanne parani, sairaslomalaisen tilalle tuli uusi työntekijä. 
Keväällä toinen lastenhoitaja jäi pitkälle sairaslomalle. Hänelle onneksi sijainen palkattiin heti. 
Pysyvyydestä toisen tarhavuoden kohdalla ei voida puhua.

Mietimme koko kevään, mitä teemme kun jään vauvan kanssa kotiin. Pitkien keskusteluiden jälkeen, päätimme että pojat pysyvät tarhassa osa-aikaisina. Pysyvyyden takia. Saimme keväällä jo kuulla, että erityislastentarhaopettajan virka ryhmässä lakkautetaan. Ryhmään jäisi kuitenkin muu tuttu henkilökunta. Lisäksi meille kerrottiin ryhmään tulevan myös avustaja. 

Kun kuulin, että avustajalla oli korvattu toinen lastenhoitajista ja että opettajakin on ryhmästä vaihdettu, hetken jo olin ottamassa pojat pois tarhasta kokonaan. 
Hiukan rauhoituttuani ja olemattomia vaihtoehtoja tutkailtuani, päätimme kuitenkin antaa tarhalle mahdollisuuden. Jos vaikka tämä olisi nyt se pysyvä ryhmä ja henkilökunta, joka viettäisi poikien kanssa vielä sen viimeisenkin päiväkotivuoden ennen eskaria?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti