tiistai 24. marraskuuta 2015

Positiivisuusharjoite

Haluan olla positiivinen. Keksittyä hyviin asioihin, enkä vaipua itsesäälisynkkyyteen kun mikään ei mene niin kuin etukäteen toivoi. Koska viime viikon loppu ja tämän viikon alku eivät nyt aivan vastanneet toiveita ja tahdon koko ajan vaipua synkkyyteen, teen nyt positiivisuusharjoitteen tekstimuodossa:

Pojat pääsivät viikonlopuksi yökylään. Sitä oli odotettu ja toivottu. Pojat itseasiassa olisivat toivoneet pääsevänsä yökylään kymmeneksi yöksi. Minä tinkasin yömäärän kahteen. Perjantaina vein pojat appivanhemmille jo lounasaikaan, sillä yhtään pidempään eivät pystyneet lähtöä odottamaan.

Viikonlopun aikana pääsimme miehen kanssa ravintolaan, teatteriin, söimme kotona sinisimpukoita ja muita herkkuja, lojuimme sohvalla ja jätimme illalla olohuoneen pöydän siivoamatta. Emme käyneet hiekkalaatikolla, emme pukeneet kuravaatteita, emme kuulleet yhtään "pyyhkimään"-huutoa.

Poikien yökyläily oli sujunut hyvin. Paremmin kuin aiemmin samassa paikassa. 

Maanantaina mies jäi töistä kotiin. Ehdin hoitaa viikon ruokaostokset ja renkaiden vaihdon ilman lapsiapulaisia.Uudet talvirenkaat saimme joulupukilta etukäteislahjana.
Tänään pojat jäivät kotiin, eivätkä menneetkään tarhaan kuten olin ennalta ilmoittanut. Molemmille varmasti tarpellinen lepopäivä ja Aalle yksi mahdollisesti stressaava hoitopäivä vähemmän. 


 *huoh*
Olipa se vaikeaa. Editoida kaikki typeryys pois viime päivistä. Ette usko kuinka kauan tuon pätkän kirjoittaminen kesti. Pois piti jättää kaikenlaista:

Miehelle nousi perjantai-illalla kuume. Lojui sohvalla peiton alla palellen koomaisena kotiin päästyämme. Lauantaina napsi pillereitä niin, että pääsi mukaan teatteriin.
See suuttui hoidosta lauantaina. Kiukutteli koko illan ja yön. Olin sunnuntaiaamuna väsyneempi kuin aikoihin.

Mies oli edelleen maanantaina kipeä. Oma olokaan ei ollut hääppöinen, mutta kauppaan oi mentävä ja samalla hakemaan appivanhempien luokse unohtunut kännykkä. Sama kännykkä lopetti toimintansa muutama tunti myöhemmin.

Autosta oli puhjennut yksi renkaista. Menin rengasliikkeeseen korjauttamaan sen ja ostamaan uudet talvirenkaat. Unohdin talvirenkaiden pultit. Rengasliike unohti paikata rikkinäisen renkaan. Renkgaidenvaihtoon tuhlaantui niin paljon aikaan, etten ehtinyt syödä ennen linjastosaneerauskokousta, jossa istuin loppuillan.

Tänään aamulla Bee itki väsymystään. Kaikilla lapsilla on nuhaa ja yskää, joten päätin etteivät pojat mene tarhaan vaan jäävät päiväksi lepäämään kotiin. Peruutin tapaamisen ystävien kanssa.  
Seellä oli myös vaikea aamu. Huusi huutamistaan vaikka mitä tein. Söin oman puuroni kylmänä ja tönkkönä. *yök*

Pieniähän nämä vastoinkäymiset ovat. Mutku.
Pojat vietiin yökylään, jotta miehen kanssa ehtisimme ja jaksaisimme hetken keskittyä toisimmekin. Se olisi ollut minulle tärkeää.
Tämän päivän tapaaminen piti olla yksinäisyydestä ja väsymyksestä kärsivän pienen vauvan äidin kanssa. Vertaistuki olisi ollut varmasti hänellekin tärkeää. 

Ilman mutkua sanon, että kyllä tämä tästä. Suon itselleni pettymyksen, mutta en jää siihen rypemään. Keitän kahvit ja etsin kalenterista uuden yrityksen parisuhdeajalle ja ystävän tapaamiselle.

Eteenpäin niin kuin purkka tukassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti