keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Sairastumista ja paranemisvaihetta

Kaikki odotus ja jännitys palkittiin: Seellä on flunssa.
Koska olen tähän koko syksyn valmistautunut, olen valmistautumisesta jo aivan uupunut. *huoh*

Mahtava lisäys flunssa-arsenaaliin on imuriin liitettävä räkäimuri, jonka saimme lahjana. (Kiitos!) 
Vaikka hurjalta tuntuukin tunkea imuri vauvan nenään, mies itseasiassa on melko vakuuttunut että rään mukana tulee aivotkin, on toimitus huomattavasti väkivallatomampi kuin Nenä-fridan kanssa, jota siis tähän asti olemme käyttäneet. 
Olen moista vehjettä monet kerrat miettinyt, mutta aina tuominnut sen liian kalliiksi. Mieleeni tulvii ties kuinka monet flunssat menneiltä vuosilta, jolloin olisin ollut enemmän kuin kiitollinen tuosta verkottimesta. Varsinkin nyt kun olen saanut sitä kokeilla. Lohduttaudun sillä, että pojat pienenä pelkäsivät imuria. Ei olisi varmastikaan heidän kanssa kuitenkaan toiminut. 


*

Kävin tänään Aan kanssa astmapoliklinikalla. Kerroin, että on mennyt hyvin ja että viime tammikuussa tehdyn putkituksen jälkeen on päästy tosi vähillä sairasteluilla. Lääkkeitäkin on tarvittu paljon vähemmän. 

Ohjeeksi tuli aina välillä kokeilla olla vähemmillä lääkkeillä. Ja jos lääkkeen vähennys onnistuu, voi kokeilla olla kokonaan ilman. Kuulema näin paranemisvaiheessa voi olla aaltoilua, mutta tavoite tietenkin on päästä lääkkeistä kokonaan eroon.

En tiedä miten suhtautua? Varovaisen innokkaasti tietenkin, mutta uskallanko? Aalla astma on vain seurannaissairaus bronkopulmonaalisesta dysplasiasta. BPD on krooninen sairaus, josta ei parannuta. Näin ollen olin asennoitunut, että astmakaan ei paranisi. Mutta voisiko sittenkin? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti