perjantai 11. maaliskuuta 2016

Onnea onnettomuuksissa

Koko viikko on mennyt sairastuvalla. Kaikki lapset lopulta sairastuivat eivätkä vieläkään ole oikein kunnossa. Eilen käytiin lääkärissä ja laboratoriossa. Epäilyksi jäi influenssa. Onneksi on rokotukset kunnossa, niin säilymme näin vähällä.

Eilen tuli tarhasta viesti, joka sai iloitsemaan viikon kuumeilusta. Tarhassa riehuu vatsatauti. Milloin vain valitsen kuumeen ja yskän vatsataudin sijaan.

*

Sunnuntaina Seen pinnasänky siirrettiin lastenhuoneeseen. Meidän makuuhuoneeseen tuotiin lisäsänky. Nyt makuuhuoneessamme on 240cm sänkyä. Riittävästi kahdelle aikuiselle, kolmelle lapselle ja kissalle.

Sillä ei, See ei nuku pinnasängyssään. Nukahtaa sinne kyllä, mutta jossain kohtaa yötä käy booby call. Aamuun mennessä yleensä myös Aa ja Bee ovat hivuttautuneet viereen. Pojat moisesta tavasta olivat jo luopuneet, mutta lymfooma-mörkö on tainnut hiipiä sängyn alle.

Tunne on ristiriitainen. Toisaalta on ihanaa, että edes alkuyön saa nukkua leveillen ja ihan missä asennossa tahtoo. Toisaalta on tunne kuin olisi lapsensa susille heittänyt. Vaikka ei edes ole. Veljeksille kuin ilveksille korkeintaan.

Olen iloinen, että lapseni kasvaa. En edelleenkään ole vauvaihminen. Silti olo on vähän haikea kun vauva ei enää kauaa ole vauva.

*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti