tiistai 2. elokuuta 2016

Loman venytys

Poikien loma, jonka piti olla kahden viikon mittainen, sujui niin hyvin, että se senkun venyy. Tänään käytiin kurkkaamassa tarhassa uusia ryhmiä ja sopimassa, että ensimmäinen tarhapäivä on ensi viikon keskiviikkona. Lomaa tuleekin siis kolme ja puoli viikkoa.

Tähtien keräily loppui sunnuntaihin. Eilen laskettiin tähdet ja rahat. Bee sai kaksi euroa enemmän kuin Aa. Tästä selvittiin yllättävän pienellä harmistuksella. Tänään käytiin lelukaupassa. Pojat yhdistivät rahansa ja ostivat Lego-helikopterin.

Nyt jännitetään päästäänkö torstaina lähtemään mökille. Riippuu miehen kunnosta. Olkoonkin, että myös mökin suunnalla Suomea on kelpo sairaaloita hoitamaan miestä, ymmärrän ettei matkaan lähtö huvita, jos valmiiksi on olo, että sinne sairaalaan täytyy lähteä.
Juuri tänään ei hyvältä näytä, mutta se saattaa johtua siitä, että mies valvoi koko yön ja aamulla lähti pet-tt-kuvaukseen. Muuten viimeisten sytostaattien jälkeen mies on ollut aivan yllättävän hyvässä kunnossa.

Toivon, että pääsemme mökille. Se olisi meille kaikille tarpeen.


*

Kotiapu loppui.
Sitä voisi ehkä vielä saada, vaikka kuuden kuukauden periaatteellinen raja tulikin vastaan. Mutta yleensä ei. Ei ainakaan tarveharkinnallisesti ilmaiseksi, niin kuin nyt olemme saaneet.

Meille tämä osui nyt oikeastaan ihan kelvollisesti, sillä olen palaamassa kahden viikon päästä töihin. Tuossa muodossa, jossa apua olemme saaneet, emme sitä enää tarvitsisi. Ja ehkä meillä siitä olisi vähän varaa maksaakin, kun minä saan palkkaa.
Mutta ihmetyttää kyllä, että jos en olisi menossa töihin, eivätkä lapset hoitoon, että mikä ihmeen kuuden kuukauden raja? Että kuusi kuukautta saa olla rankkaa, mutta sen jälkeen sietää olla syöpä selätetty tai ainakin oppinut elämään olemattomilla rahoilla niin, että avusta voi maksaa.

Kysyin, että onko meidän mahdollista saada vaikka palveluseteleitä yms. joilla hankkia siivousapua, jos tuntuu että työnteon ohella kolmen lapsen, kodin ja miehen hoitaminen käy syksyllä rankaksi. Ei ole. Sellaista ei ole lapsiperheille.
Voin kuulema ottaa heihin uudestaan yhteyttä ja voidaan mahdollisesti räätälöidä palvelu, jossa joku tulee meille avukseni työpäivän jälkeen pariksi tunniksi. Maksullisesti tietysti.
En vielä tiedä miten suhtaudun tarjoukseen. Pidän sen mielessä.


*

Olen viimeaikoina onnistunut kehittämään päässäni paljon kriisejä. Esimerkiksi kukaan ei enää muista mua-kriisin, kaikki välttelee meitä kun meillä on syöpä ja liikaa lapsia-kriisin, en voi mennä takaisin töihin kun en enää osaa mitään-kriisin ja mun ystävät pitää mua ärsyttävänä ja raskaana seurana-kriisin. Monta muutakin, mutta ne on ehkä liian monisyisiä supistettavaksi yhteen lauseeseen. Onneksi niinä hetkinä on ystäviä, jotka jaksavat kuunnella ja takoa järkeä päähän. Ja onneksi on bändi.

Luulen, että kriisit kumpuavat väsymyksestä, joka on saavuttanut taas tason, jossa ei enää edes ymmärrä olevansa väsynyt ennen kuin ei enää jaksa oikeasti enää jaloillaan seistä. Aamulla herää muka ihan pirteänä, koska ei ole aivan niin väsynyt kuin illalla oli. Ja sitten sitä puuhaa ja häärää ja tekee mitä pitää, kunnes illalla taas saavuttaa pisteen, jossa ei enää jaksa yhtään mitään. Hampaat sentään olen edelleen jaksanut pestä.
Epätoivo ei silti ole tästä väsymyksestä tällä kertaa seurannut. Menneistä tiedän, että tämä menee ohi. Me selviämme tästä. Minä selviän tästä. 
Helpottavaa kun sen tietää, eikä vain toivo. 


*

Loppukevennys:

Olen salaa ujuttanut Aan aamumaitoon maitohappobkteerijauhetta, helpottamaan mahakipuja. Luulin, ettei poika moista huomaa.

Tänään aamulla Aa jätti maitolasin pohjalle maitoa.
"Multa on viime aikoina aika usein tippunut silmistä unihiekkaa mun maitoon, enkä mä halua juoda sitä."  
 

1 kommentti:

  1. :D ei voi kuin nauraa A:n kommentille, ihana epatto!
    Meillä juotiin monta vuotta "karvamehua" - siis sellaista jossa on krämmäleitä, ihan samasta syystä. Tai siis muut joivat, ei se jonka olisi pitänyt, vaikka karvat olisivatkin silittäneet masua sisäpuolelta.

    VastaaPoista