perjantai 26. helmikuuta 2016

Rajapyykin lähestyessä

Seen vauvakaveri, se jonka laskettu aika oli vain 10 päivää ennen Seetä, ei ole enää vauva. Meni ja täytti vuoden. Se taitaa tarkoittaa sitä, että meilläkin 1-vuotissyntymäpäivä on jo lähellä.
Vauvajutut taitaa sitä myöden olla loppu. Askelia tulee jo monta peräkkäin. Sanoja pompsahtelee suusta monen monta. Mukista juominen ja lusikan käyttö onnistuu, olkoonkin että välillä kehveli osuu käteen väärin päin. Vaan tarttuu se puuro lusikan varteenkin.

Nyt olisi kuulema aika lopettaa imettäminen. Tai oikeastaan olisi ilmeisesti jo pitänyt lopettaa muutama kuukausi sitten. Näitä merkkejä joista olisi pitänyt ymmärtää lopettaa ovat esimerkiksi

- lapsi haluaa istua imettäessä
- lapsi on jo puolivuotias
- imettäminen näyttää jonkun muun silmiin typerältä
- lapsi osaa sanoa tissi
- lapsi osaa kävellä
- lapsi täyttää kohta jo herranjestas vuoden

En ole ymmärtänyt lopettaa. Kyselijöille olen tähän asti vedonnut Thl:n suositukseen ja sanonut että toivon meidän saavuttavat suosituksen mukaisen osittaisimetyksen vuoden ikäiseksi. Siihen ei ole enää pitkä aika ja alan olla luottavainen, että tuohon tavoitteeseen pääsemme.

Mitä lähemmäs tuo vuoden rajapyykki tulee, sitä luonnollisemmalta se tuntuu. Tietysti imetän, kun ei mitään ongelmiakaan ole. Ei ole yhtään hyvää syytä miksi olisin lopettanut. Nuo aiemmin luetellut on kai syitä, mutta ei meille riittäviä. Poikien imetys loppui 6kk kohdalla. Oli syy lopettaa. Oli ongelmia, joiden edessä lopettaminen oli kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Vaan kun nyt niitä ei ole, niin en tiedä miksi pitäisi lopettaa.

Jos See itse päättää, että tissi ei enää kiinnosta, silloin lopetamme. (En ole onnistunut Seetä pakottamaan oikein mihinkään. Varsinkaan syömään jotain mitä ei tahdo syödä. Tuskinpa siis sitä tissiäkään sille väkisin suuhun saisi tunnettua. Aiemmin ei ainakaan ole onnistunut.) Jos minun terveyteni, henkinen tai fyysinen, sitä vaatii, silloin lopetamme. Jos minua homma alkaa tympiä niin että olen valmis käymään läpi vierottamisen kiirastulen, silloin lopetamme.

Se tässä vaan mietityttää, että mitä minä tästä eteenpäin vastaan utelijoille? Tekisi mieleni salata asia muulta maailmalta. En jaksaisi selitellä ja puolustella asiaa joka ei kenellekään perheemme ulkopuolella kuulu.
Sitten taas. Jos salaan asian, ylläpidän taaperoimetyksen tabua ja siitä aiheutuvaa häpeää ja salailua. En halua sitäkään.

Ehkä vetoan taas auktoriteetteihin. Who:n suositus on jatkaa osittaisimetystä kaksivuotiaaksi. (Kyllä, suositus koskee ihan koko maailmaa, ei vain kehitysmaita. Täältä voit kurkata miten Who neuvoo imetykseen Euroopan alueella.)


Ps. Aikalailla samanlaisia ajatuksia kävin läpi kun kymmenen vuotta sitten lopetin alkoholin käytön. Mitä sekin kertoo yhteiskunnastamme?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti