torstai 7. huhtikuuta 2016

Ailahtelevainen räkänokka ylikierroksilla

Nuolaisin ennen kuin tipahti. Nimittäin räkä nenästä. Tällä kertaa omasta. Hyvästi terve viikko.

*

Luin tänään lehdestä että kuntamme oli päättänyt olla rajaamatta päivähoito-oikeutta. Olin tyytyväinen.

Olen subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolella. Tähän asti olen ollut sitä vain muiden takia. Niiden perheiden takia, joihin työssäni törmään. Perheitä, joiden lapset hyötyvät joka ikisestä kodin ulkopuolella turvallisessa ympäristössä vietetystä hetkestä, mutta joiden vanhemmat eivät kykenisi tai suostuisi käymään läpi tarveharkintaa.

Nyt olen iloinen päätöksestä myös meidän takia. Vaikka me vanhemmat olemme molemmat kotona, pojat käyvät päiväkodissa. 16 päivää kuussa, kahdeksan tunnin päiviä.
Ne ovat lapselle pitkiä päiviä, tiedän sen. Mutta ne ovat myös tarpeellisia.
Kotimme ilmapiiri on tällä hetkellä väsynyt ja kireä. Mies nukkuu paljon. Lasten ollessa kotona, uni on repaleista ja mies siksi entistä äreämpi. Minä olen stressin ja väsymyksen takia ailahtelevainen ja kärttyinen.

Olen iloinen, että lapseni saavat viettää päivänsä tutussa, turvallisessa, rutiineiden täyttämässä ynpäristössä. Olen iloinen, että sen toteutumiseen ei tarvita lisää hakemuksia, lääkärinlausuntoja, virkamiespäätöksiä. En ole lainkaan varma, että olisin jaksanut moiseen rumbaan lähteä. Ilman päivähoitoa emme kuitenkaan selviäisi.

*

Käyn ylikierroksilla. Keho yrittää kertoa, että pitäisi hidastaa, mutta se on vaikeaa.
Yritän löytää apua. En vain tiedä millä hakusanalla. Rentoutusharjoitus? Meditaatio? Mindfullness?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti