sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Onnellisuudesta

Meillä on aivan hiljaista.
Pojat ovat olleet yökylässä koko viikonlopun. Mies nukkuu sytostaattihoitojen jäljiltä. See puuhastelee omiaan.
Kaikki ovat taas terveitä. Syöpää lukuunottamatta.

Sairastelut jatkuivat tähän viikkoon saakka. Yskää, nuhaa, kuumetta. Viikko ja yksi päivä ehti kulua Been oksentelusta kun See, Aa ja minä aloimme oksentamaan.
Huumori oli vähissä. Ja voimat.

Viikonloppu on ollut hyvä. On olo, että taas jaksan.

*

Olen miettinyt viime aikoina paljon onnellisuutta.
Kaiken kokemamme jälkeen ja keskellä, minä olen onnellinen.

Ärsyynnyn kun jossain vihjataan onnellisuuden olevan kiinni asenteesta. Yleensä kun sillä tunnutaan tarkoittavan sitä, että kunhan vaan hymyilee niin kyllä se siitä. Asenne on positiivinen sisustustarra-aforismi, joka pitää ajatukset positiivisina ja takaa onnellisuuden.
Blaah.

Minä inhoan elämäämme juuri nyt. Minä inhoan syöpää. Minä inhoan repaleisia öitä. Minä inhoan neurologisia diganooseja, psykologisia diagnooseja, uhmaikää. Minä inhoan selkäkipuja. Minä inhoan jatkuvaa ruokakaupassa ravaamista, kokkaamista, imuroimista, pyllynpyyhkimistä, kissanhiekan putsaamista.
Juuri nyt elämässäni on hyvin vähän asioita joista nautin. 

Aforismeilla tai naamalle väkisin väännetyllä hymyllä en usko oloni paranevan. Oloni paranee kunhan tästä suosta päästään.
Ja siinä se juju nimenomaan onkin. Juuri siksi väitän kaiken tämän keskellä nytkin olevani onnellinen.

Minulla on ihana mies. Niin hyvä, etten vieläkään, 10 yhteisen vuoden jälkeen tahdo uskoa että löysin noin hyvän. Minulla on kolme ihanaa lasta. Hauskaa, älykästä, ihmeellistä. Omilla tavoillaan juuri minulle täydellisiä jokainen. Minulla on ympärillä paljon rakkaita ihmisiä ja hyviä ystäviä. Minä tiedän mitä tahdon elämälläni tehdä.

Vaikka juuri nyt en tunne oloani koko ajan aktiivisesti onnelliseksi, elämäni pohjavire on onnellinen. Juuri nyt se riittää. Siitä saan voimaa ja uskoa sen verran, että lupaan jaksaa tämänkin suon läpi. Ja koska minä tiedän että tästä selvitään, minä tiedän olevani onnellinen.


1 kommentti:

  1. <3!
    sanotpa sen kauniisti - olen miettinyt tätä pitkään, mutta en ole löytänyt oikeita sanoja.
    Pohjavire on onnellinen.

    Vaikka siinä pinnalla välillä on kaikenmoista tauhkaa (teillä oikeastaan ihan liiankin kanssa), niin pohjavire on onnellinen.
    Se on tärkeä asia.

    VastaaPoista