lauantai 30. huhtikuuta 2016

Odottelevan löpinöitä

Istun lastenpsykiatrian aulassa odottamassa Aata psykiatrin luota.
Jotenkin jännää, että se on siellä ihan itsekseen.
Juttelin psykiatrin kanssa viime viikolla. Kerroin, että olen huolissani koska Aan raivarit ovat äkillisesti vähentyneet merkittävästi. Tsemppaako se isän sairauden takia?
Psykiatri käski olla iloinen, että just nyt on helpompaa. Samaa sanoi syöpäosaston perheterapeutti.
Yritän. 

*
Pojat täyttivät viisi. Viisi! Se on jotenkin iso ikä.
Isoa ikää juhlittiin isosti kolmilla juhlilla. Niistä onneksi vain yhdet meillä kotona ja niille tulleita vieraita varten ei tarvinnut kummemmin siivota. Kaverisynttärit ja sukulaissynttärit vietettiin muualla, jonkun muun siivotessa ja kokatessa.
5-vuotisneuvolassa selvisi miksi kaikki housut ovat taas liian lyhyitä.
Kasvavat, vaikka miinyskäyrillä menevätkin. Paras uutinen oli, että Aan pituus-painisuhde oli enää -13%. Pahimmillaan ollut -25%. 

*
Kävimme tarhassa keskustelemassa ensi syksystä.
Aikovat laittaa pojat eri ryhmiin.
Ajatus on aina ennen aiheuttanut minussa pakokauhua. Ei enää. Idea vaikutti hyvältä. Molemmat pääsevät pienryhmiin, joissa molemmissa on erityislastentarhaopettaja. Aa menee erityiseksi, Bee tukilapseksi. 

*
Nyt loppui psykiatrikäynti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti