lauantai 21. toukokuuta 2016

Irtiottoja

Olen kahtena viikonloppuna päässyt kotoa pois.
Viime viikonloppuna olin yökylässä katsomassa Euroviisuja. (Sisko tuli meille hoitamaan perhettäni.)
Eilen bändillä oli keikka. Kotikaupungissa, niin etten ollut edes yötä poissa kotoa, mutta tuntuu kuin olisin käynyt lomalla toisessa maailmassa. 

Väsymystä eivät hunningolla vierailut vähentäneet. Mutta sitä jotain muuta sain. Muistutuksen siitä, että olen muutakin kuin pyllynpyyhkijä, lääkekyttääjä, erotuomari ja ruuanlaittaja. Ja vaikka ne nyt ovatkin ne hallitsevat roolit, niin nuo muut eivät ole kadonneet. Siellä ne odottavat parempia päiviä.
Ja niitä onnistumisen, hyväksytyksitulemisen ja kiitoksen hetkiä, niitä sain. 

Kun kotona on menty siihen pisteeseen, että paistaessani lettuja joku kehtaa nurista pöydässä tarjoiluista, on ihanaa vastapainoksi nähdä kuinka laulamalla voin saada ihmiset tuntemaan mielihyvää ja nauttimaan olostaan. 
Jatkuvan mäkättämisen ja kieltämisen jälkeen tuntuu mahtavalta kun mieleen juolahtanut vitsi aiheuttaa ympäröiville ihmisille naurupissat housuun. (Sori siitä.)

Omien irtiottojen järjestäminen ei tällä hetkellä ole helppoa. Niitä pitäisi silti järjestää. Pakokauhu-unet saattaisivat vähetä.
 
*

Kesä lähenee. Pitäisi järjestää loma. 
Olen ilmoittanut pojat uimakouluun ja koko kesäksi tarhaan, mutta johonkin väliin pitäisi ujuttaa loma. 

Kaksi viikkoa joutilaisuutta. Pelottaa jo valmiiksi. 

Sytostaattihoidot eivät jää kesällä tauolle. Niinpä mitään isompaa irtiottoa ei ole luvassa. Miehen suvun mökille 430km päähän haaveilemme pääsevämme jossain kohtaa. Kai sielläkin päin Suomea tarpeen tullen osataan syöpäihmistä hoitaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti