maanantai 23. toukokuuta 2016

Romahdusraivarit

Viikonloppuna oli taas tunnustettava itselleni, että tarvitsen apua.

Olen saanut viime aikoina omaa aikaa enemmän kuin aikoihin. Silti paine sisällä on sietämätön. Ja se paine alkaa etsiä ulospääsyä. Aina väärissä paikoissa tietenkin.

Viikonloppuna sain kaksi kertaa romahdusmaisen raivarin kun lapsi kiukutteli niin kuin lapset nyt kiukuttelee. Varsinkin sellaiset lapset, joilla on muutenkin vähän vaikeaa ja diagnooseja ja kaikkea. Tartuin kiinni liian kovaa ja huusin niin, että kurkkuun sattui.

Hävettää.
Vaikka tiedän, että ottaen huomioon tilanteen, jossa joudun äitiyttäni harjoittamaan, tuskin löytyisi kovin montaa joka selviäisi tästä kaikesta ilman romahdusraivareita. Mutta osaisko ne kaikki muut silti hillitä eivätkä tarttuisi siitä lapsesta niin kovin kiinni? Silti hävettää. Ja pelottaa.

Jos jo nyt tilanne riistäytyy tuollaiseksi, miten ihmeessä selviän kahden viikon kesäloman?

Molempien raivareiden jälkeen juttelin lasten kanssa. Pyysin anteeksi. Kerroin, että en saisi niin kovin suuttua. En tarttua niin kovaa, enkä huutaa niin lujaa. Että olen aikuinen ja minun pitäisi osata hillitä itseni paremmin. Että minun reaktioni voimakkuus ei ole lasten vika. Että välillä aikuisetkin menettävät maltin liiaksi, kun on väsynyt tai päässä liikaa ruuhkaa.

Toisen romahdusraivarin jälkeen tuli  tunne, että juuri nyt on aivan äärimmäisen tärkeää, että kerron tilanteesta jollekin. Kerron luotettavalle ystävälle ja heti tiistaina lapstenpsykiatrisen käynnillä meidän perheen psykiatrille.
Jos en kerro, jää asiat möröiksi kodin nurkkiin, niin kuin salaisuuksilla pahimmillaan on tapana. Sitä taakkaa en tahdo itselleni enkä varsinkaan lapsilleni.

Lapseni eivät tuominneet minua. Vielä. Saa nähdä miten näistä asioista puhutaan 15 vuoden päästä.
Ystävänikään eivät tuomineet. 
Hiukan vielä jännittää miten huomenna psykiatrisella käy.  





Niin ja siitä kesälomasta. Päätin soittaa koko suvun läpi ja varmistaa, ettemme ole yksin täällä päin Suomea silloin kun lomaillaan. Että on joku kelle soittaa ja pyytää viemään lapset pihalle silloin kun romahdus tuntuu lähenevän. Ehkä jo vähän ennen sitä.  

1 kommentti: