perjantai 27. toukokuuta 2016

Puhelinrumbaa

Terapiahommat saatiin haltuun.

Soitin tyrmistyksissäni neurologiselle, jossa kuntoutussuunnitelma on tehty. Olivat kanssani tyrmistyneitä. Pari tuntia myöhemmin soittivat ja kertoivat tehneensä ostopalvelupäätöksen ja saisimme terapian sitä kautta.

Eilisen soittelin läpi terapeutteja. Yhdeksän puhelun ja yli kahdenkymmenen terapeutin aikataulujen tarkastamisen jälkeen paras vastaus oli ehkä loppu vuonna. Soita myöhemmin uudestaan. Yksi sentään otti minun yhteystiedot ylös ja lupasi ilmoittaa, jos paikka löytyy.
Iski epätoivo.

Miten systeemi onkin näin huono? Ihanko oikeasti minä soittelen läpi terapeutteja uudestaan ja uudestaan, kunnes jonain päivänä käy hyvä tuuri ja juuri sinä päivänä kun minä soitan, sattuu terpaeutilla olemaan avoin paikka?
Koen olevani aktiivinen ja valveutunut äiti ja minullekin tämä on vaikeaa. Entä ne lapset, joiden vanhemmilla on itsellään haasteita? Monet diagnoosit kun ovat periytyviä. Tai vaikka rajattu määrä rahaa käytettävissä puhelinlaskuihin? Tai muuten haasteita arjen hallinnassa? Miten ne lapset ikinä saavat tarvitsemaansa terapiaa?

11 puhelun ja kahden nettisivujen kautta jätetyn viestin jälkeen väsähdin ja päätin jatkaa hommaa toisena päivänä.

Tänään soi puhelin.Toinen firmoista, johon olin jättänyt viestin, otti yhteyttä. Terapeutti löytyi.


*

Tänään oli sytostaattipäivä. Tämän jälkeen on uusi kuvaus ja sen takia pidempi tauko ennen seuraavia hoitoja. Se toivottavasti tarkoittaa yhtä viikonloppua, joilloin miehen kunto on hyvä. Jos vaikka lähtisimme mökille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti