tiistai 8. joulukuuta 2015

Neurolla

Olemme toista päivää neurologisella osastolla Aan kanssa arviointijaksolla.
Tätä on odotettu pitkään. Alunperin tämä piti tapahtua jo puolitoista vuotta sitten.

Vaikka tänne tulemiselle oli selvästi syynsä, eilen aamulla matkalla tänne, olin varma että olemme saaneet lähetteen täysin turhan takia ja heitämme yhteiskunnan varoja tuuleen.
Jo ensimmäisen lääkärin kanssa kanssa käydyn keskustelun jälkeen kävi selväksi, että olemme juuri siellä missä pitääkin. Keskustelun aikana olin vähällä itkeä, niin hyvältä keskustelu tuntui.

Kun on neljä vuotta yrittänyt saada jonkun ymmärtämään mistä on kyse ja saman neljä vuotta epäillyt ympäristön reaktioiden pohjalta olevansa väärässä, tuntuu ihanalta kun joku vihdoin ymmärtää ja kertoo, ettei kyse ole vain meidän vanhempien virheellisistä odotuksista. Tuntuu mahtavalta, kun kertomaansa ei tarvitse selitellä ja puolustella loputtomiin. Ei vähättelyä, ei aliarviointia.

Arviointijakso kestää yhteensä neljä päivää. Jo yhdessä päivässä Aa ehti raottaa todellista olemustaan. Hyvä niin. Olin etukäteen varma, että täällä Aa jaksaa tsempata, olla yhteistyökykyinen ja hillitsee hermonsa ilman raivareita. Pelko oli turha. Hyvä niin.

Toiminnanohjauksen vaikeus, aistiyliherkkyys. Niistä on jo puhuttu. Lisää kuulema on todennäköisesti luvassa. Diagnooseja tarvitaan, jotta tie avun luokse aukeaa. Oikealla avulla diagnooseista päästään eroon.
Olen iloinen, jos toiminnanohjauksen vaikeus löytyy jo nyt. Ehkä ennen kouluikää löytyy jo Aalle tekniikat, joilla vaikeus ei ole este tai haitta opiskelulle. Ei tarvitse ensin turhautua ja menettää koulumotivaatiota ennen kuin ongelma löytyy.

Mieli on nyt jotenkin levollinen. Syyllisyys, pelko ja huoli unohtui eilen jonnekin. Olo on kevyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti