maanantai 13. heinäkuuta 2015

Silitys ja haliminen auttaa

Pojat olivat toisen viikonlopun öistä yökylässä. Rehellisyyden nimissä on todettava, että toinen yö ei olisi ollut liikaa. Minulle. Pojille ehkä ja yökyläpaikan isäntäperheelle.

Viime kirjoituksen jälkeen päätin erottaa pojat leikkimään eri huoneisiin. Korostamalla korostin, että kyseessä ei ole rangaistus vaan mahdollisuus hetken olla ihan omassa rauhassa.

Aalle homma toimi. Tapansa mukaan Aa haki kaapista palapelit ja keskittyi niihin hyvän tovin.

Beellä oli vapaampi tulkinta "omasta rauhasta". Kaikki toiminta keskittyi mahdollisimman kovan äänen tuottamiseen. Kun muuta ei enää keksinyt, alkoi ihan vaan huutamaan. Ei siis niin, että olisi huutanut leikkiensä selostuksia, vaan silkkaa suoraa huutoa "aaaaaääääaaaööaaaa".

Testi todisti epäilymme. Poikien leikkeissä vallitseva kaaos on tällä hetkellä lähtöisin Beestä.

Jostain syystä Bee on jatkuvasti levoton. Koko olemus huokuu hermostuneisuutta. Bee ei pysty kekittymään mihinkään: ei sisä- eikä ulkoleikkeihin, ei kirjoihin, ei telkkariin, ei syömiseen, ei pelaamiseen. Kaikki on vaikeaa. Eikä tämä ole kivaa meistä kellekään, vähiten varmasti Beelle itselleen.
Se mistä tämä levottomuus ja hermostuneisuus kumpuaa, sitä emme ole vielä ratkaisseet. Hyviä arvauksia on (See), mutta ei muuta.

Minulla on tapana merkata puhelimeen muistiin hyviä lukuvinkkejä. Joskus aikaa sitten töissä näpyttelin muistiin Ross W. Greenin Tulistuva lapsi -kirjan. Päätin lainata sen kesälukemiseksi.



Löysin kirjasta Aan. Aa ei ole se hurjin tapaus, mutta kuuluu ehdottomasti noiden lasten joukkoon, josta kirjassa puhutaan.
Löysin sieltä myös itseni. Niiden esimerkki vanhempien joukosta, jotka yrittävät kaikkensa ja turhautuvat kun mikäön ei tunnu vaikuttavan lasten käytökseen. Tunnistin itseni kaikista niistä kertomuksista, joissa kerrottiin mitä vanhemmat olivat paremman tiedon puutteessa tehneet, kykenemättä auttamaan lastaan.
Löysin sieltä myös ainakin soveltaen neuvoja Been levottomuuteen.

En ole kirjassa vielä kovin pitkällä ja vaikka en sitä omien lapsieni takia aloittanutkaan lukemaan, olen saanut siitä apua arkeemme jo paljon.
Uskon nimittäin ajatukseen, jota kirjailija viljelee: lapsi käyttäytyy hyvin, jos hän osaa.
Uskon kirjailijan tavoin, että lapseni tietävät jo mikä on oikein ja mikä väärin. He eivät tarvitse palkintoja osoittamaan oikeaa tai rangastuksia kertomaan mikä on väärin. He tarvitsevat apua oman olon, tunteiden ja turhautuneisuuden hallitsemiseen.

Tänään, kun jo heti herättyään Bee oli jo aivan tärisevä ja hermostuneena riekkui ympäriinsä, otin pojan holdattavaksi. Kun poika oli rauhoittunut, jäimme sylikkäin juttelemaan. Kerroin olevani pahoillani, että hänellä on koko ajan niin levoton olo. Kerroin, että olemme iskän kanssa kovasti miettineet, miten voisimme Beetä auttaa olemaan vähemmän levoton. Pyysin, että poika tulisi kertomaan, jos hän keksisi, mikä voisi auttaa.

Hetken kuluttua Bee kuiskasi korvaani: "Silitys ja haliminen auttaa".

4 kommenttia:

  1. <3 ihana ipana!

    Onko naperoilla ollut päiväkodissa pic-lukujärjestys; auttaisiko se, vai lisääkö se stressiä?
    Voiko sille silityksen puutteessa olevalle varata silitystuokion? Voiko sen pistää leikkimään lukujärjestyksen mukaan ensin yhtä, sitten toista juttua, tyyliin ensin on juostava viisi kierrosta pihan ympäri, sitten saat tulla sisälle, ensin palapeliä, sitten duploja (tai mitä nyt ikinä leikkivätkään).... Voisiko lasta auttaa käynnistämään leikin sillä, että ensin olisi leikkitehtävä?

    (Meillä nuorimmaisella väljästi käytössä näin kesällä: "älä edes uneksi netistä, ennen kuin olet lukenut, piirtänyt tai tehnyt jotain muuta, mieluiten luovaa") (se ei vieläkään osaa olla itsekseen, ja muut on jo liian isoja....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä kaikki selvästi ohjelmoitu on meillä auttanut. Poikkeuspäivistä piirrän aina "kartan". Joululomalla tein karttavihon, jossa näki montako päivää vielä lomaa on ja mitä minäkin päivänä tapahtuu.

      Silti vähän oon yrittänyt vastustaa näitä. Niin kauan kun mulle kaikkialta sanotaan, että mun lapsi on ihan tavallinen, niin kieltäydyn kohtelemasta sitä kuin erityistä. Kuvat auttaa lasta, mutta ne pakottaa meidät vanhemmat toimimaan myös niiden mukaan. Entä jos tahtois lomalla toimia vähän spontaamimmin? Entä jos tulee vesisade kun piti lähteä uimaan?

      Hyvä idea silti. Taidan kokeilla. Jos vaikka yhdessä lapsukaisen kanssa teen päiväsuunnitelman. Mieluummin oon sidoksissa suunnitelmaan kuin ärisen koko päivän.

      Poista
  2. mä aikoinani ajattelin, että kun kerran on kaikenmoisia ovelia erityislapsi-keinoja, joilla saadaan lapset toimimaan, niin miksei niitä voisi käyttää soveltaen myös tavallis-naperoissa. Siks meillä oli kahdella nuoremmalla home-signsystem, noin niinkuin esimerkiksi.

    Kuvat ja tehtävien palastelu toimivat vaihtelevasti. Yksi rakasti, toiselle tuli kauhea ahdistus ja angst ja äidille kans ;)
    (yritin käyttää vähän isommilla kakruilla siivouspäivänä. Yhteen komeroon tuli järjettömän hieno siisteys, toiseen järjettömän järjetön kaaos, hmh)

    VastaaPoista
  3. Mä en kestä. Miten ihana bee ja miten loputtoman viisas äiti!!!

    VastaaPoista