torstai 16. heinäkuuta 2015

Kasvuhormooni vaiko eikö?

Meidän pitäisi miehen kanssa tehdä päätös: aloittaako Aalle kasvuhormoonihoito vaiko eikö? 

Aan kasvu ei vieläkään ole ollut toivotunlaista. Hetkellisiä saavutuskasvupyrähdyksiä on ollut, mutta myös kasvun pysähtymisiä ja painonlaskuja. Kun Aa täytti neljä, tutkittiin hänet aiempaa tarkemmin huonon kasvun syyn löytymiseksi. Syytä ei löytynyt. Tai siis sellaista selkeää tutkimuksilla todennettavissa olevaa syytä. Kasvuhormoonia erityyy normaalisti ja muutkin arvot olivat kohdillaan. Käden röntgenkuvakin oli niin kuin pitäisikin.

Johtopäätöksenä tutkimuksistä pidättäydyttiin samassa ajatuksessa kuin aiemminkin. Aa kuluttaa hengitykseen niin paljon energiaa, ettei epäolennaisuuksiin, kuten kasvuun, jää riittävästi. Tätä puoltaa tutkimustulosten ainoa normaalista poikkeava löydös. Joku hemoglobiinin muoto oli väärällä tasolla, joka tarkoittaa sitä ettei happi imeydy kunnolla. Että jos vajaavaisen keuhkokapasiteetin takia Aa joutuu jo tekemään muita enemmän hengityksen eteen töitä, niin se vähä happi ei edes kunnolla imeydy. Työtä on taas vaan lisää.

Olemme kyselleet ympäriltämme kokemuksia. Muilta vanhemmilta oman päätöksensä perusteita. Lääkäreiltä ja hoitajilta sivuvaikutuksista ja tehokkuudesta. Lyhyiltä miehiltä lyhyenä elämisestä. Kasvuhormoonihoitoa saaneilta omaa kokemustaan.

Enemmistö vanhemmista ja kasvuhormoonihoidon itse kokeneista puoltaa hoidon aloitusta.
Vielä emme ole saaneet kielteisen kannan perusteita kunnolla kuulla, mutta tiedämme jo mistä ne löytyvät. Kunhan löytyisi hetki haastatella.

Lyhyet miehet ovat yllättävän sinut lyhyytensä kanssa. Ilmeisesti lapsuudessa on helpostikin hetkiä, jolloin antaisi mitä vaan, että olisi normaalipituinen. Silti aikuisena tuntuvat oppineen elämään asian kanssa. Osa jopa näkee lyhyen pituuden etuna.

Lääkäreiltä ja hoitajiltakaan ei selvää vastausta saa. Sivuvaikutuksia ei juuri ole ja hoidon voidaan sanoa olevan täysin turvallinen. Toisaalta kyseessä on fyysiselle terveydelle merkityksetön ylimääräinen hormooni.

Ainoa, mitä miehen kanssa olemme päättäneet on, että hoitoa ei aloiteta, jos kumpi vaan meistä sitä vastustaa. Tästä ei ole syytä tehdä meidän välejämme hiertävää asiaa. Emme myöskään tahdo pakottaa toisiamme piikittämään päivittäin lasta vastentahtoisesti.

Tällä hetkellä taidamme molemmat olla kallistumassa aloittamisen puolelle. Aalla on jo yhtä jos toistakin, joka hänet erottaa massasta. Kuitenkin niin vähän, että hän varmasti päätyy aivan tavallisen koulun tavalliselle luokalle. Kun jo nyt Aa valikoituu helposti silmätikuksi ja kiusan kohteeksi, olisiko hoito jotain minkä voisimme hänelle antaa tasoitukseksi?
Toisaalta, Aalla on jo kaikenmoista. Astmalääkeiden hengittelyn, hengitysharjoittelun ja tippahoidon lisäksi vielä piikittäminen päivittäin? Tuntuu paljolta.

Onneksi päätöksellä ei ole kiire. Tätä ehtii vielä rauhassa pohtia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti